Kas, kun blogipäivityksiä tulee nyt ihan päntiönään! Kova vire onkin päällään, päivällä teen sen mitä ehdin ja iltaisin Piikan nukahdettua puikot, neulat ja ompelukoneet surraavat.

Olin kammoksunut ajatusta resorikaitaleiden ompelusta, vaikka ompelulaatikossa on ollut yksi body (kokoa 74cm, joten menee kyllä vielä, ei ole ehtinyt marinoitua pieneksi siis ;) ) leikattunakin. Kaveri kuitenkin havainnollisti kaitaleiden ompelua ja kotikotona testailin kaksoisneulaa, joten rohkenin tarttua puuhaan! Bodyn koin kuitenkin vielä liian haasteelliseksi, siinä kun on niitä neppareita ja kaikkea... Sen sijaan paininjalan alle päätyi Muksis-trikootunika Ottobre-lehden numerosta 1/2009. Ja tällaista jälkeä tuli:

Olen varsin tyytyväinen lopputulokseen! Kangas on huippuhauska viidakkotrikoo, ostin sen Metsolasta. Tosi napakan oloista trikoota. Vähän on kaksoisneulan aikaisissa langankireyden säädöissä tekemistä, mutta en jaksanut enää niiden kanssa säätää - kelpaa minulle. Tunikan koko on 80cm, eikä siis ole vielä meille vielä sopiva, mutta varastoon oli tarkoituskin tehdä. Nähtäväksi jää, täytyykö kirjekuoripääntien reunoihin lisätä vielä nepparit eli venyykö pääntie käytössä kovastikin. Vastoinkäymisittä selvisin kirjaimellisesti viimeisille (milli)metreille, sillä viimeisessä peruutuksessa toinen kaksoisneulan neula katkesi. Tieni vie siis lähipäivinä kylille. Toinen samanmoinen tunika koossa 74cm on jo suunnitteilla :)

Loppuun kuvia meidän pikkuisesta niittyleinikistämme. Myssyn on kutonut piikan mummo jo viime kesänä, jolloin hän kutoi useita lakkeja Blue bell- ja Rose-pipon ohjeella. Suosittelen kyllä käyttämään ohjetta kirkkaamman värisillä langoilla, kivoja myssyjä tulee! Tästä lakista tuli mieleen niittyleinikit tai kesän kauneimmat kukkaset eli kullerot.

Sen verran ketterä on jo tämä kuvauskohde, että vaikea oli kunnollista kuvaa saada.

Mukavia hellepäiviä vaikkapa näitä villaisia väriläjäyksiä katsellessa! Äidin värjäämiä lankoja siis.