Vai hetkonen, mikäs minun kevään teema nyt olikaan? Lankavaraston tuhoaminen on ollut todella säälittävää: mitäs aloitin ensitöikseni tammikuussa ohuesta huivilangasta kudottavan huivin, joka etenee turkasen hitaasti? Entä miksi piti ihastua kirjontatöihin, kun kaikki kaapit pursuavat lankaa? Mutta kun kaikkea mukavaa tekemistä olisi niin paljon, että ei kait sitä pienen ihmisen aika tahdo riittää :) Onpahan kaikkea kivaa odottamassa sitä päivää, kun aikaakin on. Toivottavasti sellainen on tulossa :)

Mutta niin, nyt itse asiaan! Tänään postilaatikossa odotti kortti, joka kertoi isokokoisen kirjeen odottavan minua lähipostissa. Vaihtoehtoja oli kaksi: Pirkanmaan kotityö tai SNY ja jälkimmäinen arpa voitti tänään! Kiitos SNYiseni ihanasta paketista! Mieluinen oli :)

Paketti oli pullea ja pehmeä, eikä ihmekään kun lankaa oli niin paljon! Huh huh! Trekkingiä tuli luonnonvalkoisena kera Kool-Aidien. Hmm, pitääpä ehkä pääsiäisenä värjäillä. Minulla on toinen kerä samaa lankaa tuolla odottamassa tuhannen solmussa, kuvaahan en tapauksesta laittanutkaan, kun otti niin pannuun. Mutta niin, nyt pitää vaan vähän suunnitella, minkä värisiä keristä tekisin. Ja vähän tässä mietin, alkaisinko pääsiäisenä touhuamaan noiden kanssa. Silloin olisi sitä peräänkuuluttamaani aikaa :) Mutta takaisin asiaan, Trekkingin lisäksi paketista paljastui kolme kerää ihanan pehmoista Vikingin Eddasgarnia, 150g laventelin väristä merinovillaa. Aivan ihanan tuntuinen lanka! Uusi lankafirma minulle koko tämä Viking, joten kiva tutustua. Jonkin pikkuihmisen lämmikkeeksihän tuo huutaa päästä, katsotaan kelle se tulee. Kaveripiiri tosin sikiää sitä vauhtia, että jos ei ihan tarkoittamalleen vauvalle ehdi saada valmiiksi niin varmasti on kohta joku toinen vauva lähellä jolle antaa :) Lankojen lisäksi tuli ruutuvihko, jonka kansi lämmitti matikanopen sydäntä kovasti: nättejä numeroita!

Kiitos paljon SNYiseni! Pakettin kiinnosti paljon myös perheen pienimmäistä:

Tuossa nuollaan teippiä. Melko järkevää puuhaa, joo-o... Yritin sille sanoa, että teippi ja paperi ei ole kyllä kissanruokaa, mutta eipä paljoa hidastanut. Kyllähän Pikseli yritti tämänkin Trekkingin varastaa, mutta tällä kertaa olin nopeampi! Ai niin, luulenpa, että Pikselille on tulossa kevättä rintaan. Sitähän ei ole vielä leikattu ja olen ollut huomaavinani, että neiti tarjoaa takamustaan Pikolle, joka ei ymmärttä naisten päälle enää yhtään. Jäämme jännittyneenä odottamaan tilannetta :) Tarkoitus on kyllä leikata Pikselikin, mutta se on nyt toistaiseksi jäänyt odottamaan hamaa tulevaisuutta. Tosin tuo hama on nyt ehkä aika lähellä, pitänee alkaa tekemään asialle oikeasti jotakin.

Niin, jos alun teemaan palaan, niin minähän sovin itseni kanssa langanostolakon ilman sen kummempaa aikamäärettä tai muutakaan tavoitetta. Nämä SNY:t ja Ilun sukkalankaklubihan on tämän oston ulkopuolella joka tapauksessa, eli helposti uskalsin luvata tuollaista :) No, kuinkas sitten kävikään. Ennen reissua kävin Somikissa ja siellä oli niin herkullisen värinen kerä Noroa, että se nyt sitten muutti meille. En tiedä, enkö ole vain nähnyt tätä väriä ennen vai miksi se nyt niin pomppasi esille. Mutta ah, mikä pinkki ja vihreä!

Raitasukat tästä olisi tarkoitus tehdä. Niitähän on monissa blogeissa nähty.

Marokossa ei lankakauppoja pahemmin tullut vastaan. Tai ompelulankakojuja oli kyllä (siellä oli tämä tyyli, että yhdeltä ostetaan kangas, toiselta ompelulangat, kolmannelta vetoketjut, neljänneltä napit ja nauhat jne), mutta ei neulelankoja. Rannikolla oli myytävänä oikein paksuja neulepuseroita, oikein rasvaisesta (ja karheasta) villasta kudottuna. Varmaan niitä lankojakin olisi jossain ollut, mutta en alkanut kovin etsiäkään. Mutta välilaskun teimme keski-Eurooppaan ja siellä paikallisessa Sinooperissa oli lankoja ja yksi kerä halusi lähteä kanssani Suomeen.

Tämän lisäksi koon 2,5 lyhyet bambupuikot matkasivat kanssani Suomeen. Tämän langan ostin siis askarteluliikkeestä, mutta vanhan kaupungin pikkukaupoissa olisi nyollut muun muassa Noroja ja muita luksuslankoja. Varmaan olisi löytynyt oikein muhkeakin lankaliike, mutta olisi pitäny etukäteen vähän selvitellä osoitteita ja toisaalta hyvä, etten löytänyt mestoille... :) Näin säästyi aika paljon.

Puikoista tulikin mieleeni, että en tainnut kertoa ratkaisustani lentokoneen suhteen. Meillähän oli vain käsimatkatavarat mukana, koska Ryanair laskuttaa ruumaan menevästä tavarasta. (Se on muuten jännä, miten vaikea ihmisillä on käsittää, että "one item only" tarkoittaa tosiaan vain yhtä laukkua... Kaveripariskunnan lento Marokkoon myöhästyi 45 minuuttia sen takia, että ihmisillä oli liikaa käsimatkatavaroita, eikä ne meinanneet mahtua koneeseen.) Minähän päätin, että en ala edes kysyä, saako puikkoja viedä koneeseen vai ei. Siispä laitoin keskeneräisen huivini käsimatkatavaroihin ja niin se vaan matkasi koko matkan eli yhteensä 4 turvatarkastusta ja lentoa eikä jääty missään vaiheessa kiinni. Lennolla en uskaltanut ottaa työtä esiin, mutta toisaalta nukuin kaikki lennot, että eipä siinä pahemmin tekemistä tarvinnutkaan :) Reissun päällä kudin kyllä suhisi iltaisin hotellihuoneessa ja jännittävillä bussimatkoilla myös. Viimeisen lennon Suomeen mukanani kulki myös ne bambuiset pikkupuikot. Puisia puikkoja olivat ne kuten myös ne toiset salakuljettamani, ja puisia puikkoja toiset lentoyhtiöt ottavat muitta mutkitta käsimatkatavaroihin. Viime vuonna Milanoon minulla oli matkassa vahingossa metallinen pyöröpuikko (eikä käsityötä ollenkaan, kyllä harmitti!), eikä siitäkään sanottu mitään.

Mutta näin, jospa ensi viikolla olisi vähän paremmin aikaa edistää käsitöitä. Tässä toivossa toivottelen hyvää loppuviikkoa. Itse lähden tästä 350km pohjoiseen perjantaina.