Huhtikuu on ollu blogissa hiljaiseloa, mutta käsityöt ovat kyllä edenneet. En vain valitettavasti voi näitä salaisuuksia tuoda vielä tänne näytille. Vihdoinkin pääsin kokeilemaan yhden salaisen työn kanssa uutta tekniikka eli sukan aloittamista varpaista. Yllätyin, miten nätin kantapään sain tehtyä ja muutenkin tekniikka oli varsin mukavan oloinen! Taidan kutoa seuraavaksi samanlaiset sukat itselleni siitä ravunkuorilangasta, jota sain helmikuussa SNYltäni.

Jännitysmomentti tuli vastaani yllättäen tiistaiaamuna, jolloin aloin höyrytellä edellisessä postauksessa esittelemääni huoneentaulua. Nuo viimeistelyhommat on niin vastenmielisiä, että aloin tätäkin tehdä vasta kun oli ihan pakko. Olin nimittäin tiistaina joka tapauksessa menossa asioille keskustaan, niin samalla oli tarkoitus viedä työ kehystykseen. Normaaliin tapaan kostutin pyyhkeen ja silittelin työtä sen läpi. Kun lopetin ja paljastin työn, huomasin, että tekstauksessa käytetty aniliininpunainen muliinilanka oli päästänyt väriä pohjakankaaseen.

1240986493_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Olin to-del-la järkyttynyt. Äkkiä soitin äidille hätäapupuhelun, kun ajattelin itse mokanneeni, vaikka kaiken järjen mukaan pakkauksessa tulisi kyllä sanoa, jos työtä ei saa kastella. Koitin huuhdella työtä kuumalla vedellä, langoista lähti lisää väriä, mutta tarttunutta väriä en saanut pois. Lähdin etsimään netistä valmistajan tietoja melkein itku silmässä ja pistin heille palautetta aiheesta. Onneksi kuitenkin mieheni oli tyypilliseen tapaansa pikkuisen pitkäjänteisempi kuin minä ja hän jaksoi pyykinpesuaineen kanssa hinkuttaa kangasta ja sai kuin saikin värin irti. Ensin hän kyllä ehdotti Vanishia, mutta sitä kielsin käyttämästä :) Joten onni onnettomuudessa, tilanne saatiin pelastettua. Mutta verenpaine kyllä kohosi hetkellisesti aikas paljon. Nyt työ on kehystettävänä ja se ehtii hyvin valmistua niitä hääjuhlia ajatellen, joihin se on lahjaksi menossa.

Kävin viime viikolla Helsingissä koulutuksessa ja toki sieltä tarttui mukaani hieman pehmoisia lankojakin. Olen epäonnistunut lankalakossani surkeasti etten sanoisi. Noron Silk Gardenia ostin Moda-lehdessä ollutta konekirjonnalla tehtyä boleroa varten ja Jitterbugia ihan vaan sen takia, että lanka oli niin nätin väristä ja kun kerrankin jossakin kaupassa oli Jitterbugia, niin sekin oli ihan riittävä syy. Äidiltä sain taannoin tuliaisiksi Trekkingin käsin värjättyä sukkalankaa ja Ilun sukkalankaklubin viimeinen lähetys toi a-i-v-a-n käsittämättömän ihanan värisen sukkalankaduon. Ideoita jo on, mitä langoista tekisin, pitäisi vain löytää jokin kiva ohje.

1240986693_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Lisäksi viime viikonloppuna ehdin hieman värjäilypuuhiin ja koolasin SNYltäni saadun Trekkingin vihreä-violetti-valkoiseksi. Tein nyt kyllä ihan liian pitkän vyyhdin, eli saa nähdä mielenkiintoinen raidoitus tuosta tulee :) Ja voihan sitä vielä harkita, jos jotenkin pystyisi lankaa modaamaan lisää. Violetti väri jäi vähän epätasaiseksi ja toinen väripussi olisi ollut tarpeen, mutta ei ollut omissakaan varastoissa violettia. Lanka näyttää näin vyyhdillä kuitenkin aika kivalle, mutta tosiaan seuraavalla kerralla teen maltillisemman mittaisen vyyhdin, ehdottomasti.

1240986717_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Tänä viikonloppuna käsityöt tuskin hirveästi etenevät, sillä luvassa on kahdet juhlat, päässälaskukilpailut (olen siellä toimitsijana tai ainakin kuvaamassa), yksi kylästelijä ja vielä pitäis yhden kurssin arvosanat saada lasketuksi.