Viime viikolla valmistui taas kaksi tiskirättiä, molemmat lahjaksi. Toinen oli samanlainen vihreä kukkarätti kuin SNYlle lähettämäni. Toinen taas oli hempeän vaaleanpunainen sydänrätti, joka menikin häälahjan kylkiäisiksi lauantaina. Rätti valmistui ajomatkalla Oulu-Kokkola perjantaina n. klo 23, eli taas hyvissä ajoin ;) Yöksi vaan pingottumaan ja ei muuta kuin kortin väliin. Valitettavasti unohdin ottaa tuotoksesta vaan kuvan... Ohjeeksi kirjoitin korttiin, että muistakaa käyttää liinaa vuorotellen! Eiköhän tätä sydänliinaakin tule tehtyä toistekin, kun on vielä viidet häät tulossa tässä kesäkuun ja syyskuun välisenä aikana. Tuo oli siitä kiva lahja, että jos muutoin antaa rahaa, niin voi sitten kortin kylkiäisiksi jotain pientä konkreettistakin viedä.

Olen taas addiktoitunut ristipistoihin ja salainen työ onkin edennyt mukavasti. Koska mitään kuvattavaa käsityötä ei ollut nyt esitettäväksi, päätinkin viedä kameran tuohon meidän takapihalle, joka onkin hivenen kokenut viime viikon aikana muutoksia. Mukana olivat tietysti karvalapset ja seuraavista kuvista näettekin heidän ulkoilutottumuksiaan.

1244629153_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Herra Kissi ulkoilee valjaissa ja juoksunarussa. Näin kissillekin tulee aika kivasti lääniä, missä juoksennella ja saattaapa se viihtyä pihalla jopa parikin tuntia näin. Pari kertaa on päässyt tästä systeemistä karkuun, mutta kiinni on onneksi aina saatu. Pikoa ei voi päästää irti ulos, sillä se lähtisi heti tangentin suuntaan. Kesällä on tarkoitus tehdä kissoille pieni häkki, johon ne pääsisivät keittiön tuuletusikkunasta vapaasti kulkemaan. Piko varmaan muuttaa sinne asumaan.

1244629408_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Pikseli puolestaan oli ensi alkuun toivottoman arka ulkoilija. Puoli minuuttia suljetun takaoven edessä nyhvottelyä yleensä riitti ja sitten tultiinkin märinällä sisään. Nyt neiti on huomattavasti reippaampi, mutta kuitenkin sen verran arka (tai tyhmä?), että ei ole vielä huomannut, että pääsisi helposti karkaamaan pihalta. Pikselin voi siis valvotusti päästää pihalle irti ja siinä sekin saattaa pyöriä helposti puoli tuntia tai tunninkin. Nyt kuvaussession jälkeen, kun nappasin kissan kainaloon ja toin sisälle, niin armoton uloshaikailu alkoi ja kovaääninen sellainen myös. Yleisin kulkuasento Pikselillä on maha maata viistäen, mutta tässä on valpastuttu jonkin kärpisen perässä.

1244629062_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Terakin se taitaa kohta muuttaa ulos. Jatkuvasti sisällä ollessaan se kärttää takaovella, jotta pääsisi pihalle. Ja pihalla odottaakin tämä ihanuus, jota Tera jaksaa noutaa pitempään kuin kumpikaan meistä jaksaa heitellä. Eikä Tertsiä sisälle meinaa saada välistä ollenkaan. Nytkin se aamulla oli varmaan reilun tunnin yksinään pihalla ja nyt sama juttu, jäi pihalle kun itse tulin sisälle. Pihamme saatiin aidattua kokonaan ympäri viime viikolla, joten juoksunaru on Teran kohdalla historiaa.

Ja vielä koko kolmikko yhdessä. Pahoittelut polveni esiintymisestä ja muutenkin huonosta kuvasta, mutta kuvauskohde oli aika haastava :)

1244629121_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Sitten muihin pihan muutostöihin. Minä en ole mikään viherpeukalo, enkä tykkää kyykkiä pihalla. Onneksi mies tykkää! Hän istutti eilen ja viime viikolla meille marjapensaita ja aiemmin keväällä takapihaa koristanut männyn alku sai väistyä kirsikkapuun tieltä.

1244629095_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kuvassa taustalla näkyvä kohta aidasta rakennettiin viime viikon loppupuolella. Aiemmin siinä oli avointa taloyhtiön pihalle. Siinäpä on nyt kaksi pensasta karviaista, valkoherukkaa ja vadelmaa. Lisäksi etualalla näkyvät surkeat yritykset ovat pohjoisesta viikko sitten tuotuja raparpereja, jotka eivät nyt oikein tunnu lähtevän. Raparperit on kaivettu minun kotikotini takapihalta ja niitä kaivaessa ihmettelimme, mikä lahonnut kanto raparperin alla oikein onkaan muhinut. Kotona uudelleenistutuspuuhissa mies huomasi, että se kannoksi luultu möykky olikin raparperin juuristo... Että saapa nähdä, lähtevätkö nuo ollenkaan. Harmittaa kyllä tosi paljon, sillä raparperi kuuluu minusta ehdottomasti kesään ja viime kesänä oli niin kiva, kun pari piirakkaa saimme omista raparpereista tehtyä.

Jotain muutakin roudasimme Lapista mukanamme, nimittäin kulleroita. Kullero on minulle Se Kesäkukka ja ihana, kun sitä nyt kasvaa pihallakin! Siitä tulee aina niin kesäinen mieli ja vähän entiset ajatkin mieleen, kun näin kesäkuussa poimimme niitä synttärisankareille. Mummo oli yksi näistä kimppujen saajista ja tänään hänen syntymäpäivänsä itseasiassa olisikin, joten tässä kesäntoivotukseksi vielä kuva pihamme kulleroista:

1244629038_img-d41d8cd98f00b204e9800998e