Tämän bodyn tie oli pitkä ja vähän kivikkoinenkin. Eikä lopputuloskaan oikein tyydytä minua. Bodyn tarina alkaa syksyn 2009 kestovaippahulinoilta, josta mukaan tarttui puolen metrin pala ihanaa Myllymuksujen apinafroteeta. Kangas oli niin ihanaa, että en oikein edes tiennyt, mihin raaskisin sen käyttää. Viime keväänä tein kankaasta lahjaksi pipon ja samalla leikkasin siitä bodyn kokoa 74cm. Silloin Piika käytti koon 62 vaatteita, joten aikaa ompeluun oli riittävästi. Sitten iski rimakauhu. Ensin en uskaltanut edes ajatella, miten ompelisin kanttaukset. Sitten en uskaltanut kokeilla kaksoisneulaa. Sitten pelkäsin neppien laittamista. Ja toisaalta oli kaikkea muutakin kivaa ommeltavaa riittämiin.

Eilettäin sitten iski inspiraatio: nyt täytyy saada se body kokoon! Sainkin ommeltua niin pitkälle, että alareunan kanttaus jäi puoleen väliin, kun neula napsahti poikki. Tänä iltana ompelin sen sitten loppuun ja taistelin puoli tuntia neppareiden kanssa ja valmista tuli! Muutamia mokia kuitenkin tuli tehtyä. Tai oikeastaan yksi merkittävä, nimittäin helmakanttauksen resoripätkä oli liian lyhyt ja senpä takia helma pussittaa paikoitellen. Plääh... No, täytyy vain ajatella, että eiköhän se siitä käytössä tasaannu. Piikallehan tuo body on jo liian pieni, viitsiiköhän tuota lahjaksikaan antaa? Tai sitten se jää kaappiin odottelemaan, jos vaikka taloudessamme on joskus sopivan kokoinen käyttäjä.

Mutta kangas on kuitenkin pirteän iloinen ja varmasti tämä body näyttäisi pikkukäyttäjän päällä veikeälle. Mutta ihan hetkeen en bodya kyllä ompele. Piikalle  paidat alkavat olla käytännöllisempiä kuin bodyt, joten siinäkin mielessä ainakaan omaan käyttöön näitä ei tule hetkeen tehtyä.