No niin, nyt on ensimmäiset käsityömessut nähty ja koettu. Ensin aamulla kipitin hulluille päiville hakemaan mustaa nahkalaukkua, mutta onnellisesti säästin sillä erää rahat, koskapa laukkuja ei ollutkaan. Euforiasta sen sijaan löytyi oululaisen pääasiassa lastenvaatteita tekevän firman eli Metsolan joustofroteinen paita. Yksi kuolaamani takki oli hurjassa alennuksessa, mutta edelleenkin S-koko oli minulle auttamattomasti liian pieni. Tämä oli kolmas kerta, kun sitä kokeilin. Kiinni meni, mutta käsien liikuttelu ei sujunut halutulla tavalla. Yhyy sille siis, mutta toisaalta en ehkä ole kuitenkaan varma, olisiko takki edes ollut minun tyylinen. Eli hyvä kun ei sopinut!

Kun hulluilta päiviltä selvisimme hengissä, lähdimme kohti Oulu-halli eli toista hulluuspesäkettä. Messuilla oli nimittäin ihan hulluna väkeä. Lankojen myyjiä siellä toki oli, mutta ne olivat tupaten täynnä muitakin lankoja himoitsevia, enkä oikein pidä ryysiksestä, joten itselle tarttui mukaan vain yksi vyyhti ohuen ohutta huivilankaa. En raskinut ostaa kahta vyyhtiä, joten kolmiohuivia en tuosta saa, mutta sen sijaan teen suorakaiteen muotoisen huivin, senhän voi lopettaa sitten kun lanka loppuu :)

Käsityöläisten tuotteita oli esillä paljon ja aivan ihania ne olivatkin. Muutama salainen juttu tarttui mukaan, mutta itseäni hyvittelin Riimingan ständillä, jossa meninkin kohtuullisen sekaisin ihanista laukuista ja tunikoista. Mukaan lähtikin sitten tunika, joka epätunikamaisesti ei saanut minua näyttämäänkään valaalta. Musta ei ole kyllä minun pukeutumisen väri, mutta totesin, että mustana tämä vaate on paljon monikäyttöisempi kuin punaisena, mikä olisi ollut toinen vaihtoehto. Mustan alle käy kuitenkin minkä värinen paita tahansa. Mukaan tarttui vielä aivan ihanat napit kasaamista vaille olevaan vauvan neuletakkiin. Se pitäisikin kyllä saada viimein yhdisteltyä.

Messuilla oli kaiken kaikkiaan varsin mukavaa, vaikka väkeä olikin paljon. Äidin kanssa kierrettiin ensin ja tsekattiin tarjonta, sitten kävin yksin vielä kiertämässä ne kojut, joista jotakin olin aikonut ottaa mukaan. Äiti taas meni opinahjonsa ständille päivystämään. Yhden jälkeen itse taas suuntasin kotiin, siellä odotti taloyhtiön pihatalkoot. Töitäkin oli nippu täksi päiväksi, mutta se nippu vajeni hälyttävän vähän. No, huomenna sen onkin sitten pakko vajentua, ei ole muita vaihtoehtoja :)

Jospa viimein huomenna illalla (niiden töiden vajennuttamisen jälkeen...) saisin päiviteltyä tänne kuvia, ettei menisi näin kuiviksi nämä kirjoittelut.