Joissakin piireissä näin helmikuussa vietetään lankahamsterikuuta. Minä tunnun hamstraavan keskeneräisiä käsitöitä. Mitään tänä vuonna aloitettua ei nimittäin ole valmistunut, mutta uusia keskeneräisiä olen aloittanut sitäkin enemmän. Kaikki nuo Tekeillä-laatikon tekeleet on aloitettu vuoden vaihteen jälkeen.

Langanostolakkoni on pitänyt erinomaisesti! Pystyn ihan hyvin katselemaan lankahyllyjä ja jopa hypistelemään lankakeriä ilman, että mukaan tarttuisi jotain. Jos mieli tekee ostaa, niin mietin vain ensiksi asuntolainan lyhennystä ja sitten toiseksi sitä, että mitä kaikkea voisin tehdä kotona odottavista langoista. Vaikein hetki lakon kannalta oli tuossa tammikuussa, kun Novitan syksyn ihanan värinen Rose Mohair oli postohintaan. Mutta koska en tiennyt, mitä siitä langasta voisin tehdä, niin ostamatta jäi: hyvä minä! Novitan lankojen värien vaihtuvuudesta olen samaa mieltä kuin Meflen: kapitalistiyrittäjä siinä pakottaa lankojen orjan ostamaan kivan väristä lankaa ihan vain sen takia, että ei sitä kuitenkaan sitten puolen vuoden päästä enää saa.

Hivenen vieroitusoireitani helpotti se, kun pääsin oikein luvan kanssa valitsemaan ihanan värisistä langoista itselleni mieluista. Ystävä nimittäin antoi häälahjaksi "lahjakortin", joka oikeutti toivomaan kahta sukkalankaa Blue Moon Fiber artsilta. Tuore ukkomies sai valita mieleisensä kuten myös minäkin ja tarkoitus olisi loihtia noista sitten meille molemmille sukat. Tässä vielä linkki niihin ihaniin väreihin. Arvatkaa vaan, oliko vaikea valita. Lahja oli tosi mieluinen, nyt jännityksellä odotan, minkälaisia nuo luonnossa ovat. Meillä oli lahjalistalla yhtenä toiveena yhteistä tekemistä ja onhan tämä tavallaan sitä: mie kudon sohvalla ja mies katsoo telkkaria ja välillä sovittaa sukkaa :) Kiitos vaan vielä Liisalle!

Mutta kun tässä näistä melkein sortumisista puhutaan, niin paljastanpa sitten mitä menin viikonloppuna hankkimaan Nappikikasta. Kun lankojen hipeltelystä selvisin kunnialla, niin kirjontatöitä sitten lähtikin matkaan oikein kaksin kappalein. Niistä ensimmäiseksi työn alle pääsi vauva-aiheinen kortti, jonka kuva on kyllä todella ihastustuttava. Tämän annan ystäväpariskunnalle, heille tuli pieni tyttö tammikuun puolessa välissä. Kaikkien joulutekemisten, muuton ja hääjärjestelyjen keskellä en ehtinyt kutoa pienelle piikalle mitään, vaikka lankakin oli jo valmiina odottamassa.

1234207212_117.JPG

Tuo ristiin pistely on kyllä addiktoivaa puuhaa. Olen täällä blogimaailmassa ihaillut ristipistotöitä ja mukava kun nyt sain hyvän syyn tehdä tuollaisen pienen jutun. Aarrevaihdossahan sain kivan kissapakkauksen, jonka aloitin syksyllä yhtenä iltana, mutta heti laskin väärin (niin, matikan ope...) ja huomasin sen vasta tovin päästä, enkä jaksanut heti purkaa. Jospa se tässä keväällä saisi uuden mahdollisuuden.

Myös toinen pakkaus tarttui matkaan. Tätä olen jo aiemmin nostalgisesti katsellut, mutta en ole kuitenkaan ostanut, koska meillä sille ei olisi paikkaa. Kyseessä on siis huoneentaulu tekstillä "Yksi ilo karkoittaa sata surua". Ja samainen huoneentaulu roikkuu mummolan seinällä, siitä siis nostalgiapisteet! Nyt sitten lauantaina keksin, kenen huusholliin tällainen voisi sopia ja tarkoitus onkin heti tuon kortin jälkeen ryhtyä puuhaan ja toivottavasti pistellä tuo valmiiksi vappuun mennessä. Katsotaan, kuinka käy!

P1000210.gif

(Kuva on osoitteesta: http://www.kasityoelisa.fi/P1000210.gif)

Katsotaan sitten huhtikuussa, haukkasinko liian ison purtavaksi.

Siinäpä juttua tämän hetkisistä projekteista. Kyllä se on niin, että työssäkäynti haittaa merkittävästi harrastamista! Harmittaa kovasti, kun ei meinaa tunnit päivässä riittää. Eilen oli oikein kiva päivä, kun ensin kävimme koirapuistoilemassa, sitten meillä kävi vieraita, joiden kanssa sumplimme yhteistä hiihtolomamatkaamme Marokkoon ja illan päätteeksi kävimme vielä iltateellä naapurissa asuvien kavereiden luona. Illalla kymmeneltä pääsin sitten pistelemään tuota korttia ja eihän siinä olisi malttanut edes nukkumaan mennä, kun oli niin kivaa puuhaa. Aamulla tietysti väsytti. Lisää tunteja päivään siis, kiitos!